Terveydenhuollossa tulee antaa potilaille nykyistä enemmän vaikuttavaa psykoterapeuttista hoitoa

Psykoterapia on määritelmän mukaan tavoitteellista, mielenterveyden ongelman tai häiriön poistamiseen tai lieventämiseen tähtäävää ammatillista toimintaa, jota psykoterapeutit toteuttavat. Käytännössä psykoterapiat toteutuvat usein yksityispuolella Kansaneläkelaitoksen (KELA) kustantamina kuntoutuspsykoterapioina, joihin potilaita ohjataan julkiselta puolelta. On huomattava, että psykoterapiaan ohjatuilla henkilöillä saattaa olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä psykoterapia tarkoittaa. Siksi psykoterapeutilla ja potilaalla tulee lähtökohtaisesti olla yhteisesti hyväksytty, ääneen lausuttu käsitys siitä, mihin psykoterapialla tähdätään.

Psykoterapia on suositeltava hoito erityisesti tietyissä pitkäkestoisissa häiriöissä ja toistuvissa häiriöissä. Sen vuoksi ensimmäinen tehtävä on tutkia potilas huolellisesti, kun hän ensimmäisen kerran hakeutuu psyykkisten oireiden vuoksi avun piiriin. Sen lisäksi, että huolellinen tutkimus jäsentää ja määrittelee oirekuvaa, se sinällään voi jo helpottaa oireilua. Potilaan hoito tulee suunnitella tutkimustulosten perusteella.

Pitkäkestoisia häiriöitä luonnehtii usein se, että ne ovat toistuville hoitoyrityksille reagoimattomia. Usein henkilö myös itselleen käsittämättömästä syystä toistuvasti ajautuu samantyyppisiin ihmissuhdevaikeuksiin tai toistuvasti päätyy vahingoittamaan itseään sietämättömän pahan olon helpottamiseksi. Tällaisissa tapauksissa on mahdollisesti kyseessä häiriö, joka on varhaisista kasvu- ja kehitysolosuhteista lähtien rakentunut ja myöhemmin vahvistunut osaksi persoonallisuutta. Oiretasolla tämä saattaa näkyä vuosia jatkuvana masennusoireiluna, liiallisena estyneisyytenä tai kenties epävakautena, jolloin tunne-ilmaisu heilahtaa räjähdyksestä vihamieliseen pidäteltyyn raivoon. Näissä häiriöissä psykoterapia on ensisijainen hoito, ja se tulisi toteuttaa terveydenhuollossa.

Psykoterapiassa pyritään pääsemään selvyyteen tunne-elämän vaikeuksista tutkimalla potilaan varhaisia kiintymyssuhteita. Sellainen tunne-ilmaisu, joka aikuisuudessa on haitallista, on lapsena ollut vallitseviin olosuhteisiin sopeuttavaa. Siksi psykoterapiassa myös ymmärretään haitallisen tunneilmaisun ja käyttäytymisen merkitys mutta samalla tehdään tietoiseksi ero haitallisten ja hyödyllisten tunneilmaisujen välille. Parhaimmillaan psykoterapeutti saa potilaan aktiivisesti työstämään tunneilmaisujen tunnistamista ja muutosta. Psykoterapia on tehokasta mutta kaikki psykoterapiat eivät ole.

Kun arvioidaan psykoterapioiden tuloksellisuutta, on huomioitava kahden tieteenalan tutkimustuloksia: lääketieteen ja psykologian. Lääketieteen piirissä tehdään kokeellisia, vertailevia tutkimuksia häiriökohtaisesti eri psykoterapioiden tehosta. Kansainvälisten kokeellisten tutkimusten tulokset kootaan Käypä hoito -suosituksiin. Vain osa suosituksiin sisällytetyistä hoitomalleista on sellaisia, jotka tosiasiallisesti voidaan implementoida suomalaiseen psykiatriseen palvelujärjestelmään kohtuullisin ponnistuksin. Mutta ne, jotka voidaan implementoida, tulee systemaattisesti implementoida. On olemassa tehokkaiksi todettuja hoitomalleja, joiden toteuttaminen ei edellytä vuosia kestävää psykoterapiakoulutusta.

Psykologian alaan kuuluvissa psykoterapiatutkimuksissa on todettu, että tuloksellisen psykoterapian tärkeimmät elementit ovat hoitavan työntekijän ominaisuudet, empatia, potilaan oma aktiivisuus ja käytetyt tekniikat. Parhaimmillaan hoitava työntekijä pystyy luomaan hyväksyvän ja luottamuksellisen ilmapiirin, joka tuottaa muutostyöskentelyn, ja jopa persoonallisuuden tason vaurioiden korjaantumisen.

Lisätietoja:

Sari Lindeman, professori, osastonylilääkäri, Suomen Lääkäriliiton myöntämä psykoterapian ja psykoterapiakouluttajan erityispätevyys
Itä-Suomen yliopisto, psykiatrian oppiaine, toimipiste: Keski-Suomen keskussairaala
puhelin 014 269 5112, sähköposti: sari.lindeman@ksshp.fi