Lapsen pahoinpitelyvammojen tunnistaminen

Lapsen pahoinpitely on ahdistava aihe. Erityisen epämiellyttävältä tuntuu ajatus siitä, että kovin pieni lapsi joutuisi kaltoin kohdelluksi. Ikävän asian myös kieltää mielessään herkästi, olipa ammattilainen tai ei. Lääkärin tuleekin olla erityisen tietoinen omista tuntemuksistaan, jotta hän kykenee tunnistamaan pulassa olevan ja nopeaa apua tarvitsevan lapsen. Tällaisen valppauden lisäksi lääkäri tunnistaa pahoinpitelyn parhaiten kysymällä suoraan lapselta hänen huolensa sekä opiskelemalla yleisimmät pahoinpitelyyn viittaavat vammat ja tilanteet. Lasta hän auttaa parhaiten tekemällä huolellisesti perustyönsä eli lapsen tutkimisen ja asiakirjamerkinnät, sekä työskentelemällä oikea-aikaisesti lastensuojelun ja poliisin kanssa.

Lapsen pahoinpitelyn mahdollisuus tulisi muistaa silloin, kun vammalöydökset viittaavat puutteelliseen hoivaan tai valvontaan ja/tai apua haetaan viiveellä tai ei ollenkaan. Tapahtumatiedot voivat olla hyvinkin harhaanjohtavia, ja ne voivat olla ristiriidassa vamman kanssa. Pienimmät lapset eivät pysty tapahtuneesta kertomaan, isommat eivät ehkä halua tai voi puhua, ja saattajatkaan eivät yleensä asiasta kerro. Isommille lapsille pitäisi aina antaa tilaisuus puhua, eli heiltä tulee kysyä suoraan mutta neutraalisti, ovatko he kokeneet tai nähneet väkivaltaa.

Mitä pienemmällä lapsella todetaan murtuma, mustelmia, palovamma tai kallonsisäinen vamma, sitä todennäköisempi on pahoinpitelyn mahdollisuus. Imeväiset ovat suurimmassa vaarassa saada vakavia ja pysyviä vammoja. Erityisesti voimakas lyhytkestoinenkin ravistelu tai päähän kohdistuneet iskut voivat aiheuttaa hengenvaarallisia vaurioita aivojen ja silmien alueelle. Liikkumattomalla terveellä lapsella ei tulisi esiintyä mustelmia lainkaan. Liikkuvalla lapsella huolta herättäviä ovat selän, pakaroiden, reisien sisäpintojen, kaulan, korvalehtien ja kasvojen mustelmat, jotka esiintyvät ryppäissä, ovat tarkkarajaisia ja/tai sisältävät verenpurkaumia. Lapsen oudon oireilun syytä selvitettäessä on yhtenä vaihtoehtona muistettava kemiallinen pahoinpitelyn eli lääkkeillä tai alkoholilla huumaamisen mahdollisuus.

Lisätietoa

Sarimari Tupola
sarimari.tupola@hus.fi