Tuula Rajaniemen puhe Lääkäripäivien avajaisissa

Kunnioitettu arkkiatri, arvoisa ministeri Rehula, hyvät kollegat, hyvät naiset ja herrat

Suomalaisten lääkärijärjestöjen Duodecimin, Finska Läkaresällskapetin ja Lääkäriliiton yhteistyössä järjestämät Lääkäripäivät ovat käynnistyneet tänä aamuna. Nykymuotoisenaan Lääkäripäivät järjestetään 43. kerran, ja edelleen ne ovat Suomen suurin lääketieteellinen jatko- ja täydennyskoulutustapahtuma.

Tämän vuoden aihe ”Tavoitteena terveys ja toimintakyky” on kaksijakoinen. Toisaalta korostuvat terveyden ylläpitäminen ja varhaisen diagnoosin tärkeys, kun yhä useampiin sairauksiin on parantava tai etenemistä hidastava hoito. Mutta toisaalta halutaan korostaa sitä, että potilaan kannalta diagnoosia oleellisempi on sairauden vaikutus toimintakykyyn.

Toimintakykyyn vaikuttavat sairauden ohella sairastuneen henkilökohtaiset ominaisuudet, ympäristön kyky ja mahdollisuus mukautua sairauden tuomiin esteisiin sekä erilaiset saatavilla olevat apuvälineet ja etuisuudet. Lääkäreinä meidän tehtävämme on sairauden hoitamisen ja terveyden edistämisen ohella ylläpitää potilaidemme toimintakykyä, jotta potilas voi opiskella, pysyä työelämässä tai pärjätä edelleen kotona. Pärjäämisen edistämiseen pureudutaan muun muassa kursseilla Kipu, Mistä on hyvät B-lausunnot tehty, Toimivaa vanhuutta ja Ajankohtaista diabeteksen lääkehoidosta.

Lääkäriliiton, THL:n ja Työterveyslaitoksen yhdessä tekemässä tutkimuksessa ”Lääkärien työolot ja terveys 2010” ilmeni muun muassa, että lääkäreistä lähes kaksi kolmasosaa koki ainakin ajoittain vakavan työuupumuksen uhkaavan itseään. Tutkimuksen tulokset olivat siinä määrin huolestuttavia, että Lääkäriliiton hallitus päätti vuonna 2011 perustaa työhyvinvointityöryhmän. Työryhmän loppuraportissa syksyllä 2012 esitettyjä lukuisia toimenpide-ehdotuksia on työstetty eteenpäin Lääkäriliiton eri luottamuselimissä. Kollegiaalisuuden teemavuonna 2014 pidettiin esillä työhyvinvointiin läheisesti liittyvää työtovereista huolehtimista.

Valitettavasti uudessa viime vuonna tehdyssä Työolot ja terveys 2015- kyselyssä edelleen kaksi kolmasosaa lääkäreistä kertoo ajattelevansa vakavaa työuupumusta ainakin silloin tällöin. Reilu kolmannes lääkäreistä ilmoitti olevansa hyvin usein tai usein ylikuormittunut työnsä vuoksi. Lääkäreitä rasittavat hyvin pitkälle samat asiat kuin aikaisemminkin: toimimattomat tietojärjestelmät ja kiireen kokemukset. Valitettavasti tietojärjestelmiin liittyvä kuormitus on ennemminkin kasvanut kuin vähentynyt.

Työkuormituksen ja työssä uupumisen kääntöpuolena kartoitettiin Työolot ja terveys 2015 -tutkimuksessa ensimmäistä kertaa myös myönteistä työhyvinvoinnin tilaa, niin sanottua työn imun kokemusta. Työn imulla tarkoitetaan positiivista tunne- ja motivaatiotilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen työhön. Joka neljäs lääkäri kokee työn imua päivittäin ja lähes puolet säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Lääkärien kokema työn imu on hieman korkeammalla tasolla kuin palkansaajakunnassa keskimäärin. Monissa yhteyksissä jo aiemmin on tullut esiin, että mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä parantaa työssä jaksamista.

Arvoisat kuulijat

Alkanut vuosi 2016 on Lääkäriliitossa hyvinvoinnin teemavuosi. Teemavuoden osa-alueet ovat työ, vapaa-aika ja palautuminen. Hyvinvointi tulee olemaan esillä kaikissa Lääkäriliiton elimissä paikallisosastoista valtuuskuntaan sekä laajasti kaikissa omissa medioissa. Asia on tärkeä, sillä hyvinvoiva lääkäri kykenee suoriutumaan vaativistakin potilastyön haasteista. Sen sijaan huonosti voiva lääkäri ei pysty parhaimpaansa potilaan eikä työyhteisön näkökulmasta. Lääkäripäivillä 2016 lääkärin oma hyvinvointi on esillä kursseilla Lääkärin perushuolto ja katsastus: Miten pidän työkykyni kunnossa ja Lääkärin toimintakyky – kollegasta välittäen.

Lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden ensisijainen tehtävä on perinteisesti ollut sairauksien diagnostisointi ja hoito. Viimeisten vuosikymmenten aikana ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys on lisääntynyt. Tästä huolimatta terveyserot ovat kasvaneet.

Terveyseroihin vaikuttavat keskeisesti koulutustaso sekä työ- ja elinolot, mikä näkyy myös meillä Suomessa. Epäterveelliset elintavat ovat pitkälti kytköksissä väestötasolla sosiaaliluokkaan: mitä alempana ihmiset ovat sosiaaliekonomisessa hierarkiassa, sitä enemmän he tupakoivat, sitä epäterveellisemmin he syövät tai sitä vähemmän he liikkuvat.

Terveyden sosiaalisia taustatekijöitä käsiteltiin tämän aamupäivän sessiossa Social Determinants of Health sekä tämän päivän pääluennossa, jonka piti Maailman Lääkäriliiton presidentti Sir Michael Marmot. Sir Michael Marmot on tutkinut sosiaalisten tekijöiden vaikutusta väestön terveyteen vuosikymmenien ajan. Hän on nimennyt terveyden eriarvoisen jakautumisen statussyndroomaksi: Mitä korkeampi asema, sitä parempi terveys sekä toiminta- ja työkyky.

Lääkäriliitto näkee, että syrjäytymistä ja huono-osaisuutta voidaan ehkäistä terveydenhuoltojärjestelmää ja sen toimintaa kehittämällä. Meistä tämä on ajankohtaista juuri tällä eduskuntakaudella. Lääkäriliitto on tänään julkaissut kannanoton ”Terveyden sosiaaliset taustatekijät osana lääkärin työtä”. Mielestämme yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kaikilla tasoilla ja sektoreilla tulee huomioida ja arvioida päätösten terveysvaikutuksia. Myös yksittäisellä lääkärillä on tärkeä rooli yksilön hyvinvoinnin edistämisessä ja väestön terveyserojen vähentämisessä, sillä jokainen potilaskontakti on mahdollisuus potilaan terveydentilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämiseen ja niihin vaikuttamiseen.

Hyvät kuulijat

Tämäkin vuosi jää muistoihimme sote-uudistusvuotena. Olemme Lääkäriliitossa tyytyväisiä siitä, että ensimmäiset ratkaisut on tehty. Keskeisenä tavoitteena muutoksessa on ollut ja tulee olla perusterveydenhuollon vahvistaminen. Potilaille tulee turvata lähipalvelut, joiden sisältö on määriteltävä palvelulupauksessa. Lääkäriliitto näkee, että keskeisintä on pysyvien potilas–lääkärisuhteiden mahdollistaminen ja vaaliminen. Potilaan mahdollisuus valita lääkärinsä ja hoidon jatkuvuus sitouttaa myös potilaan omaan hoitoonsa ja terveydentilastaan huolehtimiseen. Mutta mahdollistaako nykyinen perusterveydenhuollon rakenne tätä? Pystyvätkö siellä toimivat lääkärit keskittymään potilastyöhön lukuisien muiden velvoitteiden ohella? Kannustaako meidän palkkausmallimme siihen? Vai tulisiko meidän määritellä ne edellytykset, jotka julkisin varoin kustannettavan perusterveydenhuollon tulisi täyttää, olipa tuottaja sitten julkinen, yksityinen tai kolmas sektori? Näiden kysymyksien ratkaiseminen on keskeistä, jotta sujuva pääsy perusterveydenhuollon lääkärille turvataan.

Sote-uudistus on muuttunut matkan varrella itsehallintouudistukseksi, ja terveydenhuollon uudistaminen on vain yksi osa suurta kokonaisuutta. Viime kuukaudet on lääkärikuntaa huolestuttanut, kuka on meidän työnantajamme ja kenen kanssa me neuvottelemme työsuhteen ehdoista. Lääkäriliitto toivoo, että yksi sote-rakennuksen nurkka voitaisiin naulata kiinni ja sopia lakimuutoksella, että saisimme säilyttää nykyisen neuvotteluosapuolen jatkossakin. Kaikkien sote-työntekijöiden työpanos tarvitaan tässä muutoksessa prosessien ja hoitoketjujen hiomiseen potilaan parhaaksi, eikä uusien työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelemiseen erikseen kullakin itsehallintoalueella tai valtakunnallisesti uuden sopijaosapuolen kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen säilyy kuntien tehtävänä sosiaali- ja terveydenhuollon siirtyessä itsehallintoalueille. Terveyspalvelujärjestelmää kehitettäessäkin on huolehdittava riittävästä panostuksesta vaikuttavaan terveyden ylläpitämiseen, sairauksien ennaltaehkäisemiseen ja terveyserojen vähentämiseen. Myös uuden järjestelmän insentiivit tulee miettiä huolellisesti, jotta toisaalta maksetaan riskien hallinnasta ja toisaalta potilas–lääkärisuhteiden jatkuvuudesta.

Hyvät kuulijat

Sote-uudistus ei ole ainoa lääkärin työhön vaikuttava muutos. Digitalisaation myötä on tiedon saatavuus ja määrä lisääntynyt. Samalla on syntynyt uusia tapoja toimia ja kommunikoida. Nopeasti kasvava helposti löydettävä tieto voimaannuttaa ja toisaalta huolestuttaa potilaita. Lääketieteen ja teknologian jatkuva kehitys mahdollistaa uusien sairauksien toteamisen ja hoitamisen. Geenien tutkiminen on helpommin ja edullisemmin saatavilla, siten sairauksia kyetään hoitamaan entistä yksilöllisemmin. Samalla esiin tulee oireettomia poikkeavuuksia ja laskennallisia sairastumisriskejä, joihin lääkärit joutuvat ottamaan kantaa.

Vuosina 2002–2011 valmistuneille lääkäreille kohdistetussa Lääkäri 2013 -tutkimuksessa lääkärit kokivat edelleen olevansa auttajia. Yksin puurtajasta on kuitenkin edetty työryhmän jäseniksi. Lääkäriliiton 2030 -hankkeessa pohditaan sitä, millaisia vaihtoehtoisia lääkärirooleja on vuonna 2030. Tuleeko meistä terveyskasvattajia, terveysvalmentajia vai asiantuntija-konsultteja? Onko meillä lähi- tai lähiölääkäri vai portinvartija-lääkäreitä? Tuotekehittäjä-tutkijoita meillä varmasti on. Samoin kuin käsityöläisiä, sillä kirurgeja ja muita toimenpidelääkäreitä eivät robotit vielä pysty korvaamaan. Kautta aikojen lääkäri on vaikeissa tilanteissa toiminut toivon antajana ja lohduttajana sekä elämän lopun lähestyessä lievittänyt kipuja ja sallinut kuoleman. Nämä tehtävät ovat keskeisiä jatkossakin.

Tulevaisuuden lääkärit tarvitsevat monia uudenlaisia taitoja työssään. Uudistusta tarvitaan niin perus- kuin erikoistumiskoulutukseen. Muutosten aika on nyt, sillä viime syksynä aloittaneet lääketieteen opiskelijat valmistuvat erikoislääkäriksi vuoden 2030 vaiheilla. Erityisen huolestuttavaa on se, että peruskoulutuksen opetusresurssit ovat riittämättömiä nykyisille suurille kursseille eikä kehitystyöhön ole voimavaroja.

Arvoisat kuulijat

Vuosi sitten Lääkäripäivien avajaisten puheessani lupasin, että sote-ratkaisujen tekemisen jälkeen laitamme pulinat pussiin emmekä kritisoi päätöksiä. Olemme todella tyytyväisiä siitä, että ensimmäiset linjaukset on tehty ja itsehallinto- ja sote-alueiden määrä on päätetty. Tämä on kuitenkin vasta alku lukuisille päätöksille, joita tarvitaan tähän yhteen Suomen historian suurimmista muutoksista. Olemme kannustaneet jäseniämme omilla alueillaan miettimään, kuinka asiat hoidettaisiin potilaiden parhaaksi ja lähtemään mukaan uudistustyöhön. Sote-rattaiden väliin ei tule laittaa kapuloita, vaan niitä on nyt työnnettävä eteenpäin, olipa ylämäki miten jyrkkä ja kuoppainen tahansa.

Uutena Lääkäriliiton puheenjohtajana on aloittanut vuoden 2016 alussa yleislääketieteen erikoislääkäri Marjo Parkkila-Harju Espoosta. Niin sote-vankkurien työntäjänä kuin muissakin tehtävissä voin luvata sinulle vauhtia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Onnea ja voimia sinulle Marjo!

Omasta puolestani kiitän kaikkia kollegoja ja yhteistyökumppaneita, Lääkäriliiton toimiston henkilökuntaa, Duodecimia ja Finska Läkaresällskapetia menestyksellisestä ja erittäin hyvästä yhteistyöstä tärkeiden, yhteisten asioiden hyväksi. Ja erityisesti kiitän kaikkia teitä, jotka mahdollistatte Lääkäripäivät !

Toivon kaikille erittäin antoisia Lääkäripäiviä!

Jag önskar Er alla riktigt givande Läkardagarna!