Häviääkö tiede humpuukille?

"Sydäninfarktin sattuessa ottaisin cayennepippuria, soittaisin ambulanssin ja katsoisin, tarvitaanko ensihoitoa enää", kertoo nuori mies naistenlehden jutussa, jossa häntä luonnehditaan itseoppineeksi terveysguruksi. Kuvassa hän haistelee kaupassa epäluuloisen näköisenä avomaankurkkua; kriittinen ja tietoinen kuluttaja siis?

Rokotusten vastustajista käytetään mediassa usein termiä "rokotuskriittiset". Puhutaan koululääketieteestä ikään kuin "vaihtoehtolääketiede" olisi sen todellinen vastavoima. "Hiilihydraattitietoiset" ovat lehtijutuissa tiedostavampia syöjiä kuin perunaa ja leipää popsivat virallisten ravitsemussuositusten noudattajat.

Samaan aikaan kun tieteellistä tutkimustietoa on enemmän saatavilla kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, tutkittu tieto ei näytä ihmisille riittävän. Tutkijat istutetaan tv-keskusteluihin maallikoiden ja itseoppineiden terveysgurujen saman pöydän ääreen, vaikka toimittajatkin tuntevat tämän false balance -asetelman riskit. Valheellinen tasapaino (false balance) jättää median yleisön ratkaistavaksi, kumpi pöydänkulma on enemmän oikeassa. Jos tieteilijät ja asiantuntijat sortuvat ylimielisyyteen tai piiloutuvat vaikean terminologian taakse, yleisö kallistuu sen ryhmän puolelle, jonka edustajaan itse voimakkaimmin samastuu.

Tiede ei häviä humpuukille, mutta media haastaa asiantuntijat

Vaikka helposti näyttäisi siltä, että julkisessa debatissa tiede häviää humpuukin alle, kotimainen ja kansainvälinen tutkimustieto eivät tätä käsitystä tue. Tiedebarometrit osoittavat suomalaisten luottamuksen tieteeseen olevan yhä vahvaa, ja yliopistot ovat organisaatioiden arvostusmittareissa korkealla. Vuonna 2014 julkaistu suomalaistutkimus (Ahlmen-Laiho, ym.) osoitti suomalaisten terveystoimittajien sitoutuvan tietolähteissään selvimmin lääkäreihin ja lääketieteelliseen tutkimukseen. Uskomushoitojen edustajat ja sosiaalinen media olivat toimittajien näkemyksen mukaan kaikkein epäluotettavimpia tietolähteitä.

Silti tutkitun tieteellisen tiedon, uskomusten ja mielipiteiden rinnakkaiselo mediassa hämmentää ihmisiä. Amerikkalaistutkijat (Moss-Racusin, ym.) osoittivat kokeellisesti, että tiedeuutista käsittelevän some-postauksen perässä olevien kommenttien sävy vaikuttaa siihen, miten lukija tulkitsee itse uutisen sisällön. Asiattomat ja epäkorrektit kommentit ruokkivat kielteistä suhtautumista tutkimustietoon.

Tästä on meillä vielä liian vähän puhuttu. Tarkoittaahan se sitä, että tutkijat ja asiantuntijat eivät saisi jäädä vain päivittelemään esimerkiksi haastatteluidensa saamaa epäilevää kommentointia – jopa trollausta. Niin tutkijoiden kuin toimittajienkin olisi syytä lähteä ainakin jollain tasolla mukaan some-keskusteluun, koska silloin keskustelun sävy yleensä rauhoittuu ja asiapitoisuus kasvaa.

Lähteitä:

Ahlmen-Laiho, Ulla et al. Finnish Health Journalists´ Perceptions of Collaborating with Medical Professionals. Safe and Secure Cities. Volume 450 of the series Communications in Computer and Information Science pp 1-15;2014.

Moss-Racusin, Corinne et al. Can Evidence Impact Attitudes? Public Reactions to Evidence of Gender Bias in STEM Fields. Psychology of Women Quartely. 0361684314565777, first published on January 8, 2015 doi:10.1177/0361684314565777.

Lisätietoa

Ulla Järvi
FT, pääsihteeri, Suomen tiedetoimittajain liitto
ulla.jarvi@tiedetoimittajat.fi, puh. 040 7378614