Alzheimerin taudin lääkehoito – rahan tuhlausta vai apua arjen haasteisiin?

Muistisairauksien määrä ikääntyvässä väestössä kasvaa, ja Alzheimerin tauti on tuttu monissa perheissä. Alzheimerin tauti on yleisin muistisairaus ikäihmisillä mutta voi alkaa jo työikäisenä. Taudin oireet ja kesto vaihtelevat kuitenkin yksilöllisesti. Tauti tuo tullessaan unohtelua ja muistivaikeutta, mutta vaikeimpina oireina omaiset kokevat sairauden tuomat toimintakyvyn ja käyttäytymisen muutokset ja psyykkiset oireet. Nämä johtavat lisääntyneeseen avun tarpeeseen ja myöhemmin laitoshoitoon.

Vuosikymmenten toive Alzheimerin taudin pysäyttävästä tai parantavasta hoidosta on tuottanut toistuvia pettymyksiä. Ponnisteluista huolimatta tautiprosessia parantavaa tai edes hidastavaa hoitoa ei ole pystytty kehittämään. Tästä huolimatta Alzheimerin taudin hoito ei ole toivotonta, vaan käypänä hoitona ovat oireiden etenemistä hidastavat ja käytösoireisiin vaikuttavat lääkehoidot (donepetsiili, galantamiini, rivastigmiini ja memantiini). Jotta lääkehoidosta saataisiin paras mahdollinen hyöty, tulisi hoito aloittaa mahdollisimman varhain ja potilaan tilaa tulisi seurata säännöllisesti, jotta sairauden tuomiin haastaviin oireisiin pystytään puuttumaan oikea-aikaisesti ja potilas sekä perhe saisivat tarvittavat tuet ja palvelut. Alzheimerin taudin lääkityksellä on osoitettu tehoa potilaan toimintakykyyn, ja ne vähentävät potilaan käytösoireita. Myös käytösoireita vähentävien psyyke- ja rauhoittavien lääkkeiden tarve on vähäisempää.

Alzheimerin taudin kanssa potilas ja hänen omaiset elävät jopa useiden vuosikymmenten ajan ja sairauden varrelle mahtuu sekä Alzheimerin taudin tuomia muutoksia että muita vaivoja. Lääkehoidon haasteita lääkärin kannalta ovat muistisairauden varhainen tunnistaminen, oikea diagnoosi sekä Alzheimerin taudin oirekuvan ja sen etenemisen tunteminen. Lisäksi lääkärillä tulisi olla rohkeutta puuttua hoidettaviin asioihin. Pitkä ja tiivis potilas-lääkäri-suhde helpottaa oirekuvan seurantaa ja hoidon onnistumista. Omaisten odotukset lääkehoidolle ovat usein suuret ja jopa epärealistiset. Omaisten tulisikin tietää, että vaikka lääkityksestä on todettu selvä hyöty oireiden osalta, niin Alzheimerin tauti etenemistä ne eivät pysäytä. Lääkitys lopetetaan useimmiten kun potilas on vaikeasti dementoitunut ja laitoshoidossa. Lääkehoidon lopetukseen liittyykin usein omaisten tunnereaktioita, pettymystä ja luovuttamisen tunnetta. Lopetus tulisi arvioida yksilöllisesti, koska vaikeassa dementian vaiheessakin lääkityksestä voi olla hyötyä potilaan toimintakykyyn ja käytösoireisiin.

Muistisairauspotilaiden yhteiskuntaan kohdistuvista kustannuksista keskustellaan kiivaasti. Sanotaan, että kallein potilas on diagnosoimaton muistipotilas. Alzheimerin taudin lääkkeiden hinnat ovat pudonneet viimevuosien aikana alle kymmenesosaan niiden alkuperäisistä hinnoista. Kuukauden lääkitys maksaa halvimmillaan alle 10 €. Selvitysten mukaan Suomessa Alzheimerin taudin lääkehoitoja käytetään runsaasti verrattuna muihin pohjoismaihin tai Euroopan maihin. Lääkkeitä käyttäviä potilaita on kuitenkin kymmeniätuhansia ja osa potilaista käyttää kahta erimekanismin lääkehoitoa. Alzheimerin taudin lääkitys on vaikuttavaa hoitoa, mutta tulee muistaa, että se on vain pieni osa potilaan hoidosta. Pillerillä ei tässäkään taudissa savuteta hyötyä ilman hyvää ja kokonaisvaltaista hoitoa sekä oikein ajoitettuja palveluja ja tukea.

Anne Remes
neurologian professori, ylilääkäri
Itä-Suomen yliopisto, KYS
anne.remes@kuh.fi
+358 44 717 4655