Syrjäytynyt /syrjäytetty nuori terveydenhuollossa: Entäs jos palkkaisimme nuorisolääkärin?
Nuorisolääkäriys on tehtävä ja mielentila, ei virallinen erikoisala. Hyvä nuorisolääkäri täyttää kolme vaatimusta: 1. Hän osaa ammattinsa, eli tuntee sen lääketieteellisen substanssin, jota hän tarvitsee työssään. 2. Hän haluaa kohdata nuoria ja pitää työstään. 3. Hän muistaa itse oman nuoruutensa, ja osaa samaistua sellaiseenkin nuoreen, jonka tausta on varsin erilainen kuin oma.
Nuoret potilaat eroavat ryhmänä muista potilasryhmistä yhdessä perustavanlaatuisessa asiassa: he eivät lähtökohtaisesti jaa samoja huolia kuin lääkäri. Tavallisesti kun aikuispotilas tulee lääkäriin, hänellä on jokin oire tai sairauteen liittyvä kysymys, johon hän haluaa vastauksen. Hän ei halua olla sairas, mutta jos hänet todetaan sairaaksi, hän haluaa saada hoitoa. Näin ajattelee myös lääkäri, jos hän itse heittäytyy potilaaksi.
Nuori voi olla toista maata. Nuori on voitu jopa pakottaa lääkärin pakeille. Jos nuorella itsellään on kysymys, johon hän haluaa lääkäriltä vastauksen, sen pitää tulla välittömästi ja selkeästi. Nuori pelkää vähättelyä, mitätöintiä ja vaatteiden riisumista. Hän maailmansa romahtaa helposti. Nuori miettii ulkonäköään paljon enemmän kuin mahdollista sairautta. Nuori ei pelkää kuolemaa – enemmän hän pelkää kaveriensa reaktioita.
Olen itse toiminut Kirkkonummen terveyskeskuksessa nuorisolääkärinä kohta neljä vuotta. Tapaan nuoria, jotka ovat jättäytyneet pois koulusta, ja tarvitsisivat psykiatria, mutta eivät suostu sellaisen lähellekään. Vastaanotolleni tulee päihteiden käyttäjiä ja huippusuorittajia, jotka ovat näännyttämässä itseään hengiltä. Joku on raiskattu toistuvasti, toinen itkee vähemmistöön kuuluvaa seksuaali-identiteettiään. Yksi suree pituuttaan, toinen vanhempansa parisuhdetta.
Kun minun vastaanotollani tehdään lain vaatima terveystarkastus nuorelle, joka on sijoitettu kodin ulkopuolelle, hoitajatyöparini on etukäteen selvittänyt sairaudet, hoidot ja taustat, joista nuori ei osaisi itse kertoa, ja luonut turvallisen ilmapiirin. Minä keskityn tutustumaan nuoreen ja siihen, löytyykö jotain, missä lääketiede voisi olla avuksi.
Mukavana oleminen on kaikkein tärkein työni. Tapaan paljon nuoria, jotka ovat menettäneet luottamuksen kaikkiin aikuisiin. Yritän palauttaa tuota luottamusta, sillä ilman sitä ei toista voi auttaa.
Järjestämme hoitajaparini kanssa moniammatillisia neuvotteluja, joita kutsumme ”huolten kartoituksiksi”. En osaa kaikkea, eikä kukaan muukaan osaa. Yhdessä osaamme enemmän. En takaa, etteikö joku potilaistani jonain päivänä syyllistyisi joukkotuhoon. En pysty pelastamaan kaikkia. Mutta joitakuita sentään.
Kannattaako minunlaisiani palkata? En osaa sanoa. Yksittäisen ammattilaisen töihin ottaminen on riskaabelia. Toivoisin, että nuorisolääkärin palkkaaminen merkitsisi sitä, että samalla perustetaan monipuolinen nuorisovastaanotto. Sellainen voisi toimia koulu- ja opiskeluterveydenhuollon osaamiskeskuksena. Moniammatillinen tiimi toimisi fyysisesti yhdessä.
Lisätietoja:
LT Elina Hermanson, lastentautien erikoislääkäri, Kirkkonummen terveyskeskus
p. 050 563 8308, elina.hermanson@kirkkonummi.fi