Psykoosilääkkeiden käyttö muissa kuin psykooseissa – onko näyttöä riittävästi?
Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju on hämärtynyt: hän ei tiedä, mikä on omaa kuvitelmaa ja mikä on totta. Psykoosilääkkeiden käyttö muihin tarkoituksiin kuin psykoosien hoitoon on lisääntynyt. Niitä määrätään esimerkiksi unettomuuden, ahdistuneisuuden ja muistisairauteen liittyvien käytöshäiriöiden hoitoon, vaikka näitä käyttöaiheita ei ole yleensä paljon tutkittu eikä virallisesti hyväksytty. Tätä luentoa varten on koottu tieto siitä, onko psykoosilääkkeiden käytöstä aikuispotilailla riittävästi näyttöä muissa sairauksissa kuin psykoosien hoidossa.
Johtopäätökset:
• Aripipratsolista, risperidonista ja olantsapiinista on pientä hyötyä muistisairauteen liittyvän psykoottisuuden, agitaation (ahdistuneisuus, johon liittyy voimakas kehon liikkeiden levottomuus) ja käytöshäiriöiden hoidossa. Tässä potilasryhmässä psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy kuitenkin paljon haittoja, joista vakavin on noin 1.5-kertaiseksi lisääntynyt kuolemanvaara. Aivoinfarkti ja –verenvuotovaara on kasvanut tätäkin enemmän ja lisäksi ekstrapyramidaalioireet (hermostoperäisiä tahdottomia liikkeitä), väsymys ja virtsatieoireet ovat yleisiä.
• Ketiapiini, aripipratsoli ja risperidoni masennuslääkkeen rinnalla käytettynä lievittävät vaikeahoitoisen masennuksen oireita.
• Ketiapiinista on näyttöä myös yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja risperidonista pakko-oireisen häiriön hoidossa.
• Psykoosilääkkeiden käytöstä unihäiriöiden hoitoon ei ole riittävää tieteellistä näyttöä, vaikka niitä usein käytetään tähän tarkoitukseen.
• Psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy usein haittoja myös muilla kuin vanhuspotilailla. Yleisimmät haitat ovat painonnousu, väsymys, akatisia (kehollinen levottomuus, johon liittyy kyvyttömyys pysyä paikoillaan) ja ekstrapyramidaalioireet (hermostoperäisiä tahdottomia liikkeitä).
• Käytettäessä psykoosilääkkeitä muihin kuin psykoosien hoitoon, tulee tarkoin harkita, saavutetaanko niitä käyttämällä enemmän hyötyä kuin haittaa, ja hoidon eduista, haitoista ja näytön asteesta tulee keskustella potilaan kanssa tavallistakin perusteellisemmin
Lisätietoja:
Dosentti Merja Viikki
Tampereen yliopisto
puh. 050 414 7063