HUOM: Tämä sivu kertoo vuoden 2013 tapahtumasta. Siirry uusimmalle sivulle »

Kaltoinkohtelun vaikutus kehittyviin aivoihin

Kaltoinkohtelu muuttaa aivoja ja muutoksen laatu on riippuvainen aivojen kehitysvaiheesta. Varhaisen hoivan karkea laiminlyönti johtaa voi tehdä terveestä lapsesta pysyvästi kehitysvammaisen tasolla toimivan yksilön.  Lapsen elämään suhteutettuna viikkoja ja kuukausia jatkuva kaltoinkohtelu on pitkäaikaista ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia seurauksia. Kaltoinkohtelu on merkittävä mielenterveyshäiriöiden, päihdeongelmien ja monien elimellisten sairauksien riskitekijä, jonka ennaltaehkäisy olisi kansantaloudellisesti erittäin kannattavaa.

Varhaisen hoivan vaikutus aivojen kehitykseen on monin tavoin osoitettu koe-eläimilla. Aivomuutokset vaikuttavat eläinten käyttäytymiseen koko elinajan.  Viime vuosina kehittyneiden kuvantamismenetelmien avulla on voitu tutkia ihmisaivoissa tapahtuvia muutoksia. Muutokset ja niiden seuraukset ovat hyvin pitkälle samanlaisia lajista riippumatta.

Vastasyntyneen lapsen aivot ovat ulkoisesti aikuisen aivojen kaltaiset, mutta hermosolujen välisiä yhteyksiä (synapseja) muodostuu läpi elämän vanhuuteen asti. Yhteyksiä muodostuu eniten varhaislapsuudessa ja kasvuiässä synapseja onkin kaksin - kolminkertainen määrä aikuiseen verrattuna. Kokemukset muovaavat hermoverkkoja joko vahvistaen tai heikentäen niitä. Kaltoinkohtelu vaikuttaa voimakkaimmin juuri kehittymässä oleviin rakenteisiin. Kaltoinkohtelu muuttaa erityisen voimakkaasti niitä aivojen rakenteita, jotka ovat keskeisiä tunnetilojen säätelyssä, muistin ja stressivasteen voimakkuuden kannalta. 

Aivojen limbisen järjestelmän, ”tunneaivon”, toimintaa säätelee aikuisella otsalohkon etuosa. Tämä oman toiminnan ohjauksesta vastaava alue kehittyy hyvin hitaasti ja on kypsä vasta nuorella aikuisiällä. Lapsi tarvitsee sen vuoksi hyvin pitkään aikuisen apua oman toimintansa ohjaukseen ja tunnetilojensa hallintaan. Lapsen tarpeet huomioiva hoiva on hyvän vastavuoroisen ihmissuhteen kehittymisen edellytys. Kun imeväinen näkee vastavuoroisesti reagoivan äidin kasvot, hänen aivoissaan syntyy mielihyvää tuottavia välittäjäaineita, jotka vahvistavat pysyvästi lapsen kykyä sietää stressiä.

Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen.  Jos hän jää yksin pelko- ja traumakokemustensa kanssa, niinkuin kaltoinkohtelussa usein tapahtuu, nämä kokemukset kietoutuvat hänen minuuteensa ja vaikuttavat myöhemmin hänen tapaansa kohdata ympäröivä maailma.  Pitkäkestoinen stressi vaikuttaa myös stressihormonin, kortisolin, tasoihin. Jatkuvasti korkeat stressihormonitasot altistavat aikuisiällä depression lisäksi monille sairauksille, mm korkealle verenpaineelle. Kaltoinkohtelun aikaansaamat muutokset lasten aivoissa näkyvät joko vetäytymisenä (masentuneisuutena) tai lisääntyneenä aggressiivisena käytöksenä, päihteiden käyttönä ja monina mielenterveyden ongelmina.

Positiivisten ja kannustavien kokemusten merkitystä lasten ja nuorten aivojen suotuisalle kehitykselle ei voida liiaksi korostaa. Kaltoinkohtelun seurauksena aivoihin syntyneitä rakenteellisia muutoksia voidaan pyrkiä korjaamaan myöhemmin, mutta kasvuiän jälkeen muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti.

Lisätietoja:

Helena Pihko

lastenneurologian professori, ylilääkäri

HYKS Naisten ja lasten sairaudet, PL 280, 00029 HUS

helena.pihko@hus.fi

0504272069