Dialektinen käyttäytymisterapia ja tietoinen läsnäolo epävakaan persoonallisuushäiriön ja samanaikaisen päihdeongelman hoidossa
Viime vuosina on enenevästi virinnyt keskustelua siitä, että päihdeongelmasta kärsivän ihmisen mielenterveyden häiriöitä voisi olla viisasta hoitaa yhdessä ja samassa paikassa. Epävakaa persoonallisuushäiriö on esimerkki mielenterveyden ongelmasta, josta kärsivistä useampi kuin joka toinen kärsii jossakin elämänsä vaiheessa myös päihdeongelmasta. Dialektinen käyttäytymisterapia on alun perin epävakaan persoonallisuushäiriön ja itsetuhokäyttäytymisen hoitoon kehitetty, laajasti tutkittu hoito-ohjelma, josta on kehitetty oma sovelluksensa myös samanaikaisen vakavan päihdeongelman hoitoon. Hoito-ohjelma perustuu vahvasti tietoiseen läsnäoloon (engl. mindfulness).
Epävakaa persoonallisuushäiriö tunteiden säätelyn häiriönä
Epävakaa persoonallisuushäiriö on vakava mielenterveyden häiriö, jota luonnehtii ihmisen vaikeus säädellä tunteitaan. Tunteet vaihtelevat paljon hetkestä toiseen, vaikkapa tavallisesta mielialasta syvään suruun, murskaavaan häpeän tunteeseen tai kiukkuun. Ihminen kokee usein itsensä keinottomaksi näiden tunnemyrskyjen pyörteissä ja voikin oppia pelkäämään tunteitaan. Siksi hän voi olla taipuvainen tekemään lähes mitä tahansa vaimentaakseen tunteitaan. Hän voi esimerkiksi viillellä tai polttaa itseään, käyttää päihteitä, yliannostella lääkkeitä yrittäessään epätoivoisena päästä eroon tuskallisen voimakkaasta tunnetilastaan.
Dialektinen käyttäytymisterapia on tutkittu hoitomuoto
Dialektinen käyttäytymisterapia koostuu viikoittaisista yksilöpsykoterapiaistunnoista, viikoittaisesta taitovalmennuksesta ryhmässä sekä mahdollisuudesta soittaa psykoterapeutille käyntien välillä. Taitovalmennusryhmässä potilaat harjoittelevat erilaisia tietoisen läsnäolon-, tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Hoito kestää vuoden tai kaksi vuotta, mikäli potilas hyötyy siitä. Dialektisen käyttäytymisterapian tehokkuus epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien itsemurhayritysten, itsetuhoisen käyttäytymisen ja psykiatrisen sairaalahoidon tarpeen vähentämisessä on tutkimuksissa vahvasti osoitettu.
Mitä tietoinen läsnäolo on?
Tietoisella läsnäololla tarkoitetaan tietoisuutta, joka syntyy ihmisen kohdistaessa tarkkaavaisuutensa käsillä olevaan hetkeen. Tarkkaavaisuuden ohella toinen tietoisen läsnäolon keskeinen osatekijä on hyväksyvä suhtautumistapa. Kyseessä on pyrkimys avoimen vastaanottavaiseen ja arvostelemattomaan asennoitumiseen suhteessa kaikkeen, mitä on ilmaantuakseen. Onkin luonnehdittu, että tietoinen läsnäolo on kuin tiivis kädenpuristus jokaisen havaintokenttään tulevan kohteen kanssa vuorollaan. Se ei tartu kohteeseensa ohimennen tai välinpitämättömästi, muttei myöskään rusenna tätä. Tietoisesti läsnä ollessaan ihminen on tietoinen sisäisistä kokemuksistaan, kuten ajatuksistaan, tunteistaan ja kehonsa aistimuksista, toimintayllykkeistään ja toiminnastaan sekä ulkoisesta todellisuudesta sellaisina kuin nämä kyseisellä hetkellä ovat.
Miksi tietoista läsnäoloa epävakaan persoonallisuuden ja päihdeongelman hoitoon?
Tietoisen läsnäolon perusoletuksena on, että ihminen tulee tahattomasti lisänneeksi kärsimystään yrittäessään kaikin keinoin välttää kokemasta sitä. Tietoisesti läsnä ollessa taas on tarkoituksena avautua kokemaan kaikki, mikä on tullakseen. Lähestymistapa on siten välttelyn täysi vastakohta.
Ihmiset ovat alttiita tulkitsemaan aineenkäyttöhimot ja vieroitusoireet merkiksi epäonnistumisesta tai väistämättömästä retkahduksesta. On myös tavallista uskoa, että käyttöyllykkeet olisivat ikiaikaisia ja vain voimistuisivat voimistumistaan. Tästä seuraa usein voimakasta ahdistusta ja välttely-yrityksiä tai kieltämistä, jotka voivat lisätä retkahduksen vaaraa. Tietoinen läsnäolo tarjoaa uudenlaisen, normalisoivan näkökulman: ihminen voi oppia vain huomaamaan himonsa ja suhtautumaan siihen kuin mihin tahansa muuhun kokemukseen - vaarattomana ja ohimenevänä. Retkahduksen jälkeiset voimakkaat negatiiviset tunteet voivat niin ikään luoda maaperän käytön jatkumiselle. Jos ihminen tulkitsee retkahduksen vaikkapa äärimmäiseksi tappioksi tai merkiksi synnynnäisestä heikkoudesta tai pysyvästä tahdonvoiman puutteesta, on huomattavasti todennäköisempää, ettei retkahdus jää vain satunnaiseksi.
Dialektisessa käyttäytymisterapiassa epävakaan persoonallisuuden ja päihdeongelman hoidossa pyritään saamaan potilas sitoutumaan päihteettömyyteen edes lyhyeksi hetkeksi kerrallaan. Pidemmän päihteettömyyden ajatellaan muodostuvan useamman lyhyemmän päihteettömän hetken ketjuuntuessa. Retkahduksen tapahtuessa siihen suhtaudutaan tietoisen läsnäolon hengessä vain retkahduksena - täysin arvottamattomasti ja tuomitsemattomasti - ja pyritään työskentelemään uuden abstinenssin saavuttamiseksi.
Yhteystiedot:
Maaria Koivisto
LL, psykiatrian erikoislääkäri
Kognitiivinen psykoterapeutti VET
maaria.koivisto@fimnet.fi
p. 044-0744492