Akuutisti psyykkisesti oireilevan lapsen/nuoren arviointi – mihin kiinnitetään huomiota?
Kun lapsella tai nuorella on akuutti psyykkinen hätä, on hänen tilanteensa kartoitettava huolellisesti muistaen myös fyysisen hyvinvoinnin arviointi. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota lapsen/nuoren sekä hänen ympäristönsä turvallisuuden sekä hoidon kiireellisyyden arviointiin. Olennaista on kohdata lapsi/nuori kunnioittavasti ja kuunnellen. Joissakin tilanteissa saatetaan tarvita yhteydenottoa lastensuojeluun tai poliisiin.
Lapsen akuutti psyykkinen oireilu voi liittyä lapsen omaan psyykkiseen häiriöön tai ulkoisten tekijöiden, kuten elämänmuutoksen tai väkivaltakokemuksen, aiheuttamaan reaktioon. Oireilua on voinut esiintyä lievempänä jo kauemmin tai se on voinut alkaa yhtäkkisesti lapsen sietokyvyn ylittäneessä tilanteessa. Yleisimmät akuutit oireet ovat raivokohtaukset, ahdistuneisuusoireet ja itsetuhoisuus. Myös levottomuus ja impulsiivinen käytös tai muiden pitkäaikaisten oireiden vaikeutuminen voivat vaatia kiireellistä arviointia.
Nuoren akuutti psyykkinen hätä voi tulla esille psyykkisenä oireena, kuten itsemurhalla uhkaamisena tai toimintakyvyn menettämisenä, mielettömänä tai väkivaltaisena käytöksenä tai itseen kohdistuvana suorana tai epäsuorana vahingoittamisena (esimerkiksi viiltely, holtiton alkoholin käyttö), tai yllättäen somaattisessa tutkimuksessa esiin tulleena ongelmana, kuten henkeä uhkaavana laihuutena tai jatkuvan kivun kokemisena.
Lapsen/nuoren arviointi edellyttää aina sekä somaattista tutkimista että tilanteen kartoittamista sekä lapsen/nuoren kuvaamana että vanhempien tai muiden mukana olevien kertomana. Joskus nuoren kavereiden antamat tiedot siitä, mitä on tapahtunut ja onko nuori muuttunut, voivat olla ratkaisevan tärkeitä. Mikäli (alle 12-vuotiaan) lapsen vanhemmat tai muu huoltaja ei ole mukana saattamassa lasta, on heihin otettava yhteyttä esim. puhelimitse. Vanhempia haastateltaessa kysytään myös ajankohtaisista stressitekijöistä (avioeron uhka, menetykset, kaverisuhdeasiat jne), käytetyistä kasvatuksellisista keinoista sekä vanhempien omasta jaksamisesta lapsen/nuoren kanssa. On hyvä kysyä systemaattisesti myös vanhempien ja nuoren päihteiden käytöstä sekä (perhe)väkivaltakokemuksista. Päivystyksellisissä tilanteissa on muistettava selvittää, onko lapsella/nuorella jo olemassa oleva hoitosuhde.
Huolellinen somaattinen tutkimus, joka tehdään lapsen/nuoren intimiteettiä kunnioittaen, voi tuoda esiin seikkoja, josta nuori ei kerro. Käsien karkeus, sylkirauhasten tulehdus ja hampaiden kiillevauriot voivat viitata syömishäiriöön, ihon viiltojäljet, alipainoisuus voivat kertoa vakavan psyykkisen ongelman olemassa olosta. Myös mahdollisiin somaattisen sairauden tai väkivallan merkkeihin on kiinnitettävä huomiota.
Lapsen tilannetta arvioitaessa tarvitaan tietoa sekä häneltä itseltään että aikuisilta. Nuori itse on sen sijaan useimmiten paras kertoja omista psyykkisistä oireistaan ja toimintakyvystään. Haastattelu edellyttää luottamusta, joka voi olla jo olemassa esim. tutun koululääkärin tai terveydenhoitajan kanssa, mutta onnistuu myös vieraan tutkijan kanssa. Arvioinnissa nuorelta kysytään suoraan vaikeista asioista edeten tunnustelusta aina mahdollisiin epätodellisiin kokemuksiin, itsemurha-ajatuksiin ja äärimmillään tappamisfantasioihin. Keskustelun tulee olla vastavuoroinen ja nuorelle tilaa tekevä. Ärtyneitä saattajia ei tule päästää purkamaan pettymystään tai ahdinkoaan nuoren kuullen, heitä tulee kuulla erikseen. Jos vuorovaikutus lapsen/nuoren ja vanhempien välillä on hyvin negatiivista, voi se osaltaan lisätä lapsen/nuoren psyykkistä oireilua ja vaatia puuttumista.
Arviossa kiinnitetään huomiota keskeisiin kysymyksiin, joilla arvioidaan hoidon tarvetta ja kiireellisyyttä. Onko lapsi/nuori välittömässä vaarassa tehdä jotakin itsetuhoista tai onko hän niin impulsiivinen tai aggressiivinen, että voi tapahtua jotakin tuhoisaa ja arvaamatonta? Voidaanko taata lapsen/nuoren ja ympäristön turvallisuus? Tarvitaanko psyykkisen häiriön hoidon lisäksi tai sijasta lastensuojelun apua? Pettääkö nuoren todellisuuden taju siten, että tarvitaan välitöntä hoitoa, joka tapahtuu tarpeen vaatiessa vastentahtoisesti?
Tehdyn arvion perusteella lapsi/nuori ohjataan tarkempaan psykiatriseen arvioon ja hoitoon tai muun avun piiriin. Tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus. Jos lapsi/nuori on joutunut hyväksikäytön kohteeksi, on tehtävä myös rikosilmoitus. Joskus nuorella on saattanut olla pitkään ongelmia ja hän on juuri nyt uskaltautunut vastaanotolle, mutta ei tarvitse välitöntä psykiatrista hoitoa. Näissä tapauksissa nuoren huolellinen kuuntelu ja haastattelusta annettu selkeä palaute voivat auttaa nuorta avun piiriin. Tärkeää on, että mitään ei jätetä kesken tai liian vähälle selvittelylle. Olennaisin asia arvioinnissa on tavoittaa ainakin pieni osa lapsen/nuoren ongelmasta ja kertoa se hänelle sekä lapsen ikä ja päätösvalta huomioiden myös vanhemmille. Tämä on paras motivoija avun vastaanottamiseen.
Lisätietoja:
Anita Puustjärvi
lastenpsykiatrian ylilääkäri
ESSHP
044 3516475
Eila Laukkanen
nuorisopsykiatrian professori Itä-Suomen yliopisto
nuorisopsykiatrian ylilääkäri KYS nuorisopsykiatrian yksikkö
eila.laukkanen@kuh.fi